Pauliina Palo kirjoitti 8.4.2017 seuraavasti:
Välttävässä ekologisessa tilassa oleva Kymijärvi on Lahden seudun järvistä heikkokuntoisin. Kymijärveen laskevien jokien ja ojien vedenlaadun seurantatulosten (v. 2008-2016) mukaan kuormituksen nykytasoksi arvioitiin 720 kg fosforia ja 14 500 kg typpeä vuodessa. Pinta-alaan suhteutettuna voimakkainta kuormitus oli maatalousvaltaisimmissa uomissa. Kymijärvi on suhteellisen kookas (6,74 km2), mutta suurimmaksi osaksi hyvin matala, keskisyvyys vain 2,6 m. Syvin kohta on 10,1 m. Alasenjärven vedet laskevat Kymijärveen Potilanjokea pitkin ja Kymijärvestä vedet jatkavat Kärkjärven kautta kohti Kymijokea. Rantaviivaa on 24,3 km. Kymijärven rannalla on noin 230 rantakiinteistöä, mutta järven käyttäjien määrä on tätä huomattavasti suurempi.
Kymijärven merkittävin ongelma on valuma-alueelta tuleva ravinnekuormitus ja sen aiheuttamat sinileväkukinnat sekä syvännealueiden varsinkin kesäaikaiset happikadot. Järveä ympäröivät pellot ja haja-asutus ovat kuormittaneet sitä jo 1950-luvulta lähtien. Järven tila heikkeni merkittävästi 1966 sen lounaispuolella sijainneen Kolavan kaatopaikan lietealtaan patovallin murtumisen seurauksena, jolloin järveen valui huomattava määrä lietettä. Järven levämäärä oli kasvanut 1970-luvun puolivälin jälkeen selvästi ja happipitoisuudet heikentyneet voimakkaan rehevöitymisen ja sisäisten kuormitustasojen nousun seurauksena.
Viimeisimmässä ekologisessa luokittelussa käytettyjen vesinäytetietojen mukaan Kymijärven keskimääräisen fosforipitoisuuden perusteella Kymijärvi on edelleen selvästi rehevöitynyt järvi, jossa on runsas leväsameus. Kasviplanktonia kuvaavista tunnusluvuista Kymijärvi sijoittui välttävään luokkaan kaikkien muuttujien (a-klorofylli, kokonaisbiomassa, haitallisten sinilevien prosenttiosuus, kasviplanktonin trofiaindeksi TPI) osalta. Kymijärven kalat ja pohjaeläimet sijoittuvat välttävään luokkaan. Myös kaatopaikkalokkien runsaus on kuormittanut Kymijärveä sekä ravinteiden että haitallisten bakteerien muodossa. Lokkien vähentämiseen tähdänneen EU-projektin (v. 2000– 2002) jälkeen niiden aiheuttamat haitat ovat pienentyneet.
Tehdyistä toimista mm. liiankin runsaasta kalojen istutuksesta, liian vähäisestä hoitokalastuksesta ja niitosta sekä 2012 tehdystä veden reaktiivista fosfaattia sitova PHOSLOCK-käsittelystä huolimatta Kymijärven vedenlaatu on pysynyt välttävässä tilassa, eikä selvää kohenemista ole havaittu. Potentiaalisia kuormituksen vähentämiskohteita ovat ainakin Tiiranmäen alueen liittäminen viemäriverkostoon sekä maatalouden vesiensuojelun tehostaminen sekä hoitokalastuksen lisääminen ja hulevesien tarkempi seuranta. https://vesijarvi.fi/vesistot/laheiset-vesistot/kymijarvi/.
Kun Kymijärvi meni uimakieltoon 90-luvun lopulla kaatopaikkalokkien vuoksi, jotain oli jo tehtävä ja tuolloin perustetussa Kymijärvitoimikunnassa mukana ollessani, saatiin aikaan kaatopaikkalokkien merkittävä vähentyminen. Nyt oman tilamme osalta pellot ovat luomuviljelyssä, rantametsät ja saari ovat Kemera-suojeltuja ja myös muut metsät lannoittamattomia luomukeruualueita ja olemme rakentamassa kosteikkoa. Haluan kannustaa muitakin järven 42 km2 olevan valuma-alueen maanviljelijöitä siirtymään luomuviljelyyn, sillä Kymijärven ravinnekuormituksen sieto on olematon, eikä ulkoinen kuormitus saa enää lisääntyä niidenkään taholta. Luomuviljely vähentää tutkitusti maaperän ja vesistöjen kuormitusta.
Olen ollut Kymijärven ranta-asukas 70-luvulta ja historiatietoa ja kuvamateriaalia olen saanut perintönä 30-luvulta saakka. Järven tila on koko tämän ajan mennyt huonompaan suuntaan ja järven käyttäjien määrä on lisääntynyt moninkertaiseksi. Kymijärvi täytyy saada kuntoon ja paremmaksi tuleville sukupolville!